Niitä kahta viikkoa Brightonissa ei vain voi unohtaa!

Kaksi viikkoa Englannissa on nyt jo reilusti takanapäin ja on kyllä ikävä minun ja Sannan mahtavaa perhettä ja Brightonia. Hieman taukoa tähän kirjoittamiseen tuli heti alkuun (pahoittelut siitä), sillä kipeinähän myö sieltä reissusta takaisin tultiin. Pikku vikoja. Matka oli kuitenkin kokonaisuudessaan aivan mieletön! Naurulta ei vältytty, mutta myös itkua saatiin ensimmäisenä päivänä pidätellä, sillä mie ja Sanna eksyttiin niin pahasti, että meidän suomalaiset kaverit jaksoivat muistuttaa siitä vielä ihan reissun lopussakin.

Nyt kerron matkasta kuitenkin lähes pelkästään kuvina, sillä tulevissa postauksissa pyrin kirjoittamaan uusille kielimatkalaisille neuvoja  ja muuta tärkeää kielimatkoihin liittyen kera omien kokemuksieni, joten saatte kyllä kuulla, millaista siellä Brightonissa oli asua ne kaksi ihanaa viikkoa, mutta en kuitenkaan rupea kirjoittamaan mitään täysimittaista päiväkirjaa.

Matkalla kohti Helsinkiä. Lensimme siis silloin 17. päivä ensin Joensuusta Helsinkiin.

Helsingissä! Ja kello näyttäisi olevan 11.25.

Matkalla kohti Gatwickin kenttää Lontoossa.

Nuo kaksi kuvaa oli yhdestä isosta ja aika hauskasta maalauksesta.

Yllä olevat kolme kuvaa ovat ensimmäisen koulupäivän eli torstain (18.7.) kaupunkikierrokselta.

Lontoossa oli harmillisen harmaa sää juuri silloin kun me sinne lähdettiin. Onneksi sain edes muutamia hyviä kuvia.

Eastbournessa nähtiin hieno vanhanaikainen linjuri.

Ne kaksi viikkoa Brightonissa olivat kyllä aivan mielettömä! Siihen kaupunkiin kyllä kiintyi todella ja nyt ikävöinkin jo takaisin. Myös perheen hyvästeleminen oli aika vaikeaa ja itkuahan siinä väännettiinkin, sillä olen aivan varma, että miun ja Sannan perhe oli yksinkertaisesti paras kaikista! Nyt lohduttaudun kuitenkin sillä, että aina voi palata takaisin ja niin mie aivan varmasti teenkin.