Nyt olo on kyllä aika absurdi. Ei vain voi uskoa, että huomenna mie oikeasti lennän Englantiin ja kaikesta huolimatta tämä ilta on ollut aivan normaali. Sisällä kuplii jännitys, innostus, odotus ja ehkä pelkokin. Mietin, että osaanko puhua kenellekään yhtään mitään ja puhunko aivan kauheaa kapulakieltä vai änkytänkö muuten vain niin, ettei kukaan saa siitä mitään selvää. Sitten vielä kaiken tämän päälle lisätään pieni harmistus siitä, ettei tajuttu ihan suorilla lähteä kolmeksi viikoksi reissuun, kun tuntuu, että lähes jokainen viettää kielimatkalla kolme viikkoa. Ja minun kun pitäisi olla vain ja ainoastaan innostunut siitä, että edes pääsen lähtemään. On se kummallinen tämä ihmismieli. Nyt siis painiskelen täällä innostuksen ja odotuksen lisäksi myös tuon harmituksen ja ehkä jopa kateuden kanssa.
Eilen oikeastaan pakattiin jo Sannan kanssa kaikki laukut valmiiksi ja alkuun mietittiin, miten ihmeessä mahdutamme kaiken tämän tavaran mukaan. Päätettiin sitten ottaa ihan suosiolla toinenkin ruumaan menevä matkalaukku, mutta se on kyllä aika paljon pienempi kuin toinen. Kaikkien tavaroiden ainakin pitäisi olla mukana, mutta jotenkin minusta tuntuu, että huomenna tulee silti sellainen "oho, tuo ja tuo unohtui vielä".
Tämä postaus saattaa jäädä viimeiseksi ennen kuin tulen reissusta takaisin, sillä en yhtään tiedä onko meidän isäntäperheellä langatonta verkkoa vai ei. Jos on, niin yritän nyt edes ehkä kerran kirjoittaa sieltä jotakin. Tekstiä saatte kuitenkin viimeistään silloin kun kotiudun kielimatkaltani :)
Fiilis on nyt kuitenkin aivan mieletön ja nämä kaksi biisiä kuvaavat sitä varmaan erittäin hyvin.
Nauttikaahan nyt kuitenkin kaikki vielä ihanasta kesästä ja auringosta, sillä kohtahan se koulukin jo alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti