Kiitotien päässä on taivaassa reikä, tie lähes mahdottomaan

Hei vaan kaikille ja tervetuloa miun upouuteen kielimatkablogiin! Jospa nyt ihan ensimmäiseksi kirjoittaisin pikkaisen itsestäni ja fiilistelisin sitä, mikä tapahtuu jo keskiviikkona, eli tämä kotiihiiri ja maalaismölli hyppää silloin ihan oikeasti Joensuusta Helsinkiin lentävään lentsikkaan ja sieltä sitten kohti Lontoota ja Gatwickin lentokenttää!

Mutta nyt itse asiaan. Olen siis Mari, joka on tallannut maailmaa jo huimat 15 vuotta. Olen asunut koko ikäni Itä-Suomessa lähellä Joensuun kaupunkia sijaitsevassa tuppukylässä. Elämässäni ei oikeastaan tapahdu mitään ihmeellistä muuta kuin, että käyn viikossa kolme kertaa tanssitunnilla, yhden kerran pimputtamassa pianoa ja kerran viikossa hyppään hevosen selkään kunhan ensin olen raatanut hiki hatussa pollejen karsinat puhtaiksi. Ratsastan siis yksityistallilla tallitöitä vastaan (tai luultavasti ainakin, sillä vasta sunnuntaina käyn siskoni kanssa ensimmäistä kertaa kyseisellä tallilla). 11 vuotta elämästäni olen tanssinut, kohta yhdeksän ratsastanut ja pianoa olen soittanut aivan liian monta vuotta. Tykkään myös lukea todella paljon (J.K. Rowlingia ei voita mikään!) ja kirjojen maailmaan on aivan ihanaa uppoutua. Piirtelen myös minun ja siskoni yhteisellä piirtopöydällä sekä käsin satunnaisesti lähinnä hevosia.

Kuten teille ehkä jo kävi selväksi, niin tosiaan olen lähdössä siskoni Sannan kanssa 17. päivä kielimatkalle EF:n kautta Brightoniin ja tarkoituksena olisi viettää siellä kaksi viikkoa isäntäperheessä. (Sanna kirjoittaa myös kielimatkablogia, joten voitte tutustua siihen täällä.) Fiilikset ovat hieman jännittyneet, mutta odottavat ja innostuneet sillä olen lähdössä reissuun ensimmäistä kertaa ilman vanhempiani. Valitsimme international-kurssin, joka siis tarkoittaa sitä, että porukassamme on myös muista maista tulevia ihmisiä, eikä vain suomalaisia ja meillä on koulussa paikallinen opettaja. Tarkoituksena olisi viettää ne kaksi viikkoa ihanien uusien ihmisten seurassa, saada huikeita uusia kokemuksia ja oppia sitä kieltäkin jonkin verran. Englanti on minulle melko helppoa, mutta silti en ole kovinkaan rohkea puhumaan tai edes kirjoittamaan sitä, joten nyt olisi tarkoitus sitten ehkä saada hieman rohkeutta niihin molempiin.

En vain niin malta odottaa sitä tunnetta, kun lentokone on nousemassa ilmaan ja jauhan purkkaa hullunlailla suussani, ettei korvat meni tukkoon. Rakastan niin paljon lentokenttiä, sillä siellä on ihan omanlaisensa tuoksu. Lentokentällä meillä onkin aika pitkä odottamissessio, kun meidän kone Joensuusta saapuu Helsinkiin noin puoli yhdeksältä aamulla ja vasta viiden aikoihin illalla pääsemme jatkamaan matkaa Lontooseen. Täytyykin käydä uutteraan syömässä, eli ainakin Starbucks tulee silloin tutuksi.


En välttämättä pysty tänne postailemaan matkan aikana yhtikäs mitään, mutta luulen, että reissun jälkeen sitten riittääkin sitä fiilistelemistä oikein olan takaa ja matkan jälkeen olisi tarkoitus liittyä EF Crew-jäseneksi ja sitä kautta hieman auttaa uusia kielimatkalle lähtijöitä ja rohkaista heitä tarttumaan aivan mahtavaan tilaisuuteen saada uusia ystäviä, kokemuksia ja oppia vielä uutta kieltäkin siinä sivussa.

Toivottavasti viihdytte blogini parissa ja tästä olisi jopa jotakin hyötyäkin kielimatkalle lähtijöille.